부산대학교 도서관

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia luokanopettajien matematiikkakuvaa ja heidän matematiikkakokemusten merkitystä sen muuttumiseen. Tämän lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten luokanopettajat kokevat nykyisin matematiikan opettamisen ja millaisia uskomuksia heillä on matematiikkaan liittyen. Matematiikkakuva muodostaa laajan kokonaisuuden, johon sisältyvät tieto, uskomukset, käsitykset, asenteet ja tunteet. Matematiikkakuva jakautuu useampaan eri osa-alueeseen, josta voidaan erottaa kaksi pääkomponenttia: 1) kuva itsestä matematiikan oppijana ja opettajana ja 2) kuva matematiikasta, sen opettamisesta ja oppimisesta. Yksilön matematiikkakuva kehittyy saatujen matematiikkakokemusten kautta, jolloin hän muodostaa tietynlaisen käsityksen matematiikasta oppiaineena ja itsestään matematiikan oppijana. Kyseisiä käsityksiä saattavat kuitenkin rajoittaa matematiikkaan liittyvät uskomukset ja stereotypiat. Näillä on todettu olevan vahva merkitys matematiikkaan liittyvien asenteiden ja erivahvuisten tunnekokemusten kehittymiseen. Tutkimusaineiston kerääminen toteutettiin kahdessa osassa, jolloin sopivat haastateltavat kartoitettiin kyselylomakkeiden avulla. Haastatteluun valikoitui yhteensä viisi haastateltavaa, jotka toteutettiin kerronnallisena haastatteluna. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä narratiivien analyysia. Keskeisimpien tulosten mukaan jokainen haastateltava oli kokenut matematiikan negatiivisena kokemuksena omina kouluaikoinaan, mutta heidän matematiikkakuvansa on muuttunut merkittävästi vuosien saatossa. Tärkeimmät tekijät muutoksen taustalla ovat olleet opettajankoulutus ja työkokemus. Tällöin he ovat päässeet reflektoimaan omia negatiivisia kokemuksiaan ja syventämään omaa käsitteellistä ymmärrystään matematiikan suhteen. Moni haastateltava koki myös, että negatiiviset kokemukset ovat auttaneet heitä ymmärtämään paremmin oppimisessa eteen tulevia haasteita. Tutkimuksessa nousi esille myös matematiikkaan liittyvät uskomukset, joilla on oma va